Vinkkejä Irlannin roadtripille

Automatkailu Irlannissa - kerrassaan loistava tapa tutustua tähän vehreään maahan, jossa maisemat ovat toinen toistaan huikeampia. Pieni maa tarjoaa upeita autoilureittejä niin omatoimi- kuin valmismatkailuunkin. 

Heitin heinäkuussa reilun viikon mittaisen roadtripin Irlannissa (ja myös Pohjois-Irlannin puolella), ja ajattelin tässä jakaa muutaman vinkin niille, jotka mahdollisesti suunnittelevat tai haaveilevat samasta. Eroja kuitenkin löytyy ja reilusti.

Itse ajaminen
Autolla ajaminen on aika oleellinen osa hallita, kun lähdetään taittamaan matkaa nimenomaan nelipyöräisellä (tai miksei kaksipyöräiselläkin) kulkuneuvolla. Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa liikennekulttuuri kun poikkeaa aikalailla Suomen liikennekulttuurista. Ehkä tärkein juttu muistaa ennen reissua on, että koko saarella ajetaan vasemmalla puolella - ei siis oikealla niinkuin Suomessa. Eli esimerkiksi liikenneympyrätkin ajetaan myötäpäivää. Moottoritiellä hitaammin ajavat köröttelevät sisäkaistaa kun taas ohi mennään penkan puoleisella kaistalla. Minulla onneksi oli paikallinen kuski omasta takaa, joten minun ei tarvinnut kuin istua apukuskin puolella ja kauhistella sitä, miten autot näyttävät tulevan aivan kohti. Eli kun liikenne on väärän puoleista, on autoissakin kuski väärällä puolella. Vaatii hieman totuttelua...

Nimeämätön pikkutie keskellä ei mitään - aika hyvä asfaltti kuitenkin! 

Rajoitukset
Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa ajetaan reippaasti. Rajoitukset kyllä löytyy liikennemerkeistä, mutta harva tuntuu niitä noudattavan. Kameravalvonnasta varoitellaan tien varsilla, mutta ainakaan itse en kovin montaa kameraa nähnyt. Eli paikalliset ainakin ajavat kovaa, myös niillä superkapeilla pikkuteillä, joita reinustavat korkeat kiviaidat. Perusrajoitus Irlannin moottoriteillä on 120km/h, maanteillä 80-100 km/h sekä taajamissa 50km/h. Pohjois-Irlannissa rajoitukset ovat luonnollisesti maileissa eli siellä moottoriteillä ja maanteillä ajetaan 70 mailia tunnissa ja taajamissa 30 mailia tunnissa.

Irlannista Pohjois-Irlantiin tai toistepäin
Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajan ylittäminen puolin ja toisin on hyvin helppoa. Mitään rajatarkastuksia ei ole, toki passi on hyvä olla kätten ulottuvilla, jos sitä satuttaisiin kysymään. Paikka paikoin toisesta maasta toiseen pääsee esimerkiksi lautalla (esim. Greencastle Ferry Greencastlesta Magilligan Pointiin). Autoilu molemmissa maissa on hyvin samanlaista, mutta erona tosiaan on valuutan vaihtuminen euroista punniksi ja nopeusrajoituksissa puhutaankin kilometrien sijaan maileista per tunti.

Tiekäyttäytyminen
Ja siitä päästäänkin niihin teihin. Valtatiet ja isommat tiet ovat samaa kokoluokkaa kuin Suomen tiet - tosin huomattavasti paremmassa kunnossa (ei ole monttuja tai rikkinäistä asvalttia). Mitä pienemmälle tielle mennään, sitä kapeampi se yleensä on. Paikka paikoin tie voi olla niin kapea, että kaksi autoa mahtuu ohittamaan toisensa juuri ja juuri. Paikalliset antavat helposti tietä toisille, eli jos tie on kapea ja näyttää siltä, että normaalissa vauhdissa ei ohitse mahdu, kannattaa pysähtyä johonkin. Tien antamisesta kiitetään kättä heilauttamalla, aivan kuten Suomessakin.

Valinnan vaikeus - minne mennä?
Sehän se Irlannissa matkaillessa vallitsee: valinnanvaikeus. Olisi niin paljon nähtävää. Onneksi Irlannissa on paljon niin sanottuja valmiita autoilureittejä, joilla ei tarvitse muuta kuin seurata kylttejä ja lähes koko ajan on tarjolla henkeäsalpaavia maisemia. Tunnetuin näistä lienee Wild Atlantic Way, jota mekin ajelimme käytännössä koko matkalta aina Limerickistä Irlannin pohjoisimpaan kolkkaan, Malin's Headiin asti. Wild Atlantic Way kuitenkin jatkuu myös Limerickistä etelään ja onkin yhteensä 2500 km pitkä. Causeway Coastal Route taas alkaa oikeasti Belfastista ja mutkittelee Irlannin puolella samoja reittejä kuin Wild Atlantic Way. Tämä on hyvä reitti esimerkiksi Game of Thrones-kuvauspaikkojen bongausta varten. Nähtävää siis riittää vaikka kuinka pitkäksi aikaa, joten suosittelen tekemään kartan niistä kohteista, jotka on ihan ehdottomasti nähtävä, jolloin ainakin ne saa mahdutettua reitin varrelle.

Parkkeeraminen
Tästä Suomen sääntölandiasta tullessani, järkytyin vain huomatakseni, että muualla kaikki ei ole ihan niin justiinsa. Irlannissa voit käytännössä parkkeerata mihin vaan. Näin ainakin paikalliset toimivat. Kuskini ohjeisti vain välttämään tien tukkona olemista, muutoin parkkeeraus on sallittua missä vaan. Eli voit surutta jättää auton väärin päin risteysalueelle, kunhan se ei haittaa liikennettä.
Parkkipaikkojakin kyllä oli, jotka vain isoissa kaupungeissa (Dublin, Galway, Belfast) ja turistikohteissa (Cliffs of Moher ym) olivat maksullisia. Pääsääntö on, että jos parkkeeraamista ei kielletä, niin saa parkkeerata. Ja jos kyltissä lukee, että maksullinen, niin sitten parkkeeraaminen maksetaan joko käteisellä automaattiin tai tekstiviestillä.

Tyypillinen kylänraitti Irlannin puolella - autoja parkissa siellä sun täällä ja vähän miten sattuu. 

Tankkaaminen
Tankkaamiskulttuuri tuntuu olevan samanlaista sekä Irlannissa että Suomessa. Samalla tavalla ajetaan automaatille, ja joko maksetaan itse automaattiin tai kassalle. Ainoana erona taisi olla se, että mikäli maksat tankkaamisen huoltoaseman kassalle, käyt ensin maksamassa haluamasi summan ja sen jälkeen tankkaat. Suomessa taitaa homma toimia toistepäin. Bensahinnat muuten ilmoitetaan litroissa myös Pohjois-Irlannin puolella, mutta luku on hämäävästi kolmenumeroinen eli penneinä (esim. 114 pennies per liter). Irlannissa summat ovat luonnollisesti euroina.
Yleisesti ottaen tankkaaminen on huomattavasti huokeampaa Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa kuin esimerkiksi Suomessa.

Pientareesta ei tietoakaan! 

Tietullit
Irlannin puolella on tietulleja lähinnä isoilla moottoriteillä ja Dublinin lähistöllä, Pohjois-Irlannissa tietulleja ei ole. Tulleista ilmoitetaan teiden varsilla kylteissä, joten niitä kannattaa silmäillä kun ajelee (toivottavasti kaikki muutenkin niitä katsovat...). Tullit eivät onneksi ole järkyttävän kalliita (muutaman euroa), mutta toki ainakin me pyrimme tulli-teitä välttämään mikäli mahdollista. Tulleja varten kannattaa varata käteistä, mieluiten kolikoita. Lisää infoa tietulleista Irlannin puolella voi lukea esimerkiksi täältä.

Huoltoasemat
Tokihan sitä reissun päällä mielummin syö muualla kuin huoltoasemalla, mutta välillä voi joutua pakon edestä pysähtymään sellaisella. ABC-asemien tyyppisiä huotsikoita on Irlannissa ainakin Applegreen Service Stationit, joista yleensä löytyy jokunen pikaruokaketju, pieni kauppa sekä bensa-asema. Pienempiä huoltsikoita on tarjolla lähes joka pitäjässä, ja yleensä niiden yhteydessä toimii jokin pieni ruokakauppa kuten esimerkiksi Mace. Nämä ovat yleensä auki iltamyöhään.

Aukioloajat
Suomen kauppojen pitkiin aukioloaikoihin tottuneena tämä muun maailman tyyli avata kauppansa klo 9-11 välissä ja sulkea klo 18 jälleen kerran hämmästytti. Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa tuntui olevan yleistä, että kylät ja kaupungit hiljenevät viimeistään kuudelta. Isommissa kaupungissa jotkut isommat supermarketit ja kauppakeskukset saattoivat olla auki myöhempäänkin, mutta lähes poikkeuksetta kaikki oli suljettu kuuteen mennessä. Huoltoasemien kaupat ja ravintolat yleensä sulkivat ovensa myöhemmin.

WC:t
Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa on aika hyvin julkisia vessoja tarjolla. Yleensä nämä sijaitsevat satama-alueilla tai parkkipaikkojen laitamilla, ja hyvin usein ovat maksuttomia. Itseasiassa yhtään maksullista vessaa ei kyllä tullut vastaan, ja kaikista löytyi vielä vessapaperia ja käsisaippuaakin! Eli plussaa kyllä Irlannille ja Pohjois-Irlannille vessojenpaljoudesta - tällaista ei voisi Suomessa edes olettaa!

Näitä kavereita saikin sitten väistellä aktiivisesti! 

Majoittuminen
Me budjettimatkailijat käytimme majoittumiseen pääosin hostelleja, joita yleensä löytyykin kaikista yhtään isommista kaupungeista. Ajoissa kannattaa ehdottomasti olla liikkeellä, sillä esimerkiksi Galwaystä oli loppupeleissä mahdoton löytää edes kuukautta etukäteen 2h huonetta. Toki heinäkuu nyt oli sitä parasta matkustusaikaa, niin silloin luonnollisesti on kysyntää enemmän.

Hostelworld osoittautui käteväksi varauspaikaksi, siellä saattoi hinnatkin olla aavistuksen halvempia kuin jotain muuta kautta. Yllättävintä itselle oli, että suurin osa hostelleista oli todella siistejä, edullisia ja tarjosivat vielä hintaan sisältyvän aamupalan.

Leirintäalueitakin Irlannista löytyy, mutta valitettavan moni ei esimerkiksi hyväksy telttailua vaan tarjoaa palveluita ainoastaan karavaanareille.

AirBnB-asumuksia on myös tarjolla reilusti, ja niitäkään ei yleensä ollut hinnalla pilattu jos mentiin yhtään isompien kaupunkien ulkopuolelle.


Onko sinulla vinkkejä automatkalle Irlantiin tai Pohjois-Irlantiin? Oliko postauksesta hyötyä? Jaa omat kokemuksesi alla kommenteissa!